Sami Karjalainen esittelee kirjassaan Suomen leppäkertut (Docendo 2020) kaikki Suomessa tavatut yli 60 leppäkerttu- eli leppäpirkkolajia punkkipirkosta isopirkkoon. Teos on tuore ja raikas kattaus suomalaisten lempihyönteisistä. Seitsenpistepirkko äänestettiin vuonna 1996 Suomen kansallishyönteiseksi – 24 000 hyönteislajin joukosta. Leppäkerttu on valittu  tunnukseksi monille yhteisöille ja yrityksille RKP:stä Luomuliittoon, ja kuuluisa rock-yhtye 22-pistepirkko on nimetty heimon lajin (ahopirkko) mukaan.

Veripirkko, toiveiden lähetti   Leppäkerttujen peitinsiipiä koristaa lajityypillinen määrä punaisia, keltaisia tai mustia pilkkuja. Monien leppäkerttujen peitinsiivissä on punaista, mihin nimi leppäkerttu viittaa. Vanha suomalainen sana leppä tarkoittaa verta. Pirkko puolestaan viittaa Pyhään Birgittaan. ”Lennä, lennä, leppäkerttu, ison kivikirkon juureen…” Leppäpirkko toimi sanansaattajana ihmisen ja pyhimyksen välillä. Monissa maissa leppäkerttu yhdistetään Neitsyt Mariaan. Leppäkertun ruotsinkielinen nimi nyckelpiga, ’avainpiika’, viittaa taivaan avaimiin, jotka ovat Neitsyt Marian hallussa. Leppäkerttu on muissakin kielissä liitetty naiseuteen. Lady bird on ollut onnentuoja.

Punaväri varoittaa petoa  parasta jättää meikäläinen rauhaan! Uhattuna leppäpirkko erittää nivelistään pahanmakuista keltaista nestettä. Hyönteissyöjät, kuten linnut, oppivat yhdistämään räikeän värin pahanmakuisuuteen ja välttämään mokomaa saalista.

Leppäkerttujen joukossa on kasvinsyöjiä, mutta valtaosa on petoja: kirvojen, kilpikirvojen ja punkkien saalistajia. Yksi leppäkerttu syö elinaikanaan tuhansia kirvoja. Kasvihuoneissa käytetään ansaripirkkoja biologiseen torjuntaan.

Paistepirkko ja ahdepirkko elävät muurahaisten läheisyydessä, mikä saattaa pienentää niiden riskiä joutua saaliiksi tai loisituksi. Leppäpirkot myös hyödyntävät  muurahaisten kirvakarjaa, kun kirvoista on muutoin pulaa. Muurahaiset eivät vieraita yleensä suvaitse, mutta paistepirkon toukkien eritteet jäljittelevät kemialliselta koostumukseltaan kirvojen aineita, mikä hillitsee muurahaisten aggressiivisuutta. Ahdepirkko puolestaan erittää aineita, jotka karkottavat muurahaisia.

Kuvia elävistä  Sami Karjalainen on kuvannut eläviä yksilöitä muovikuupan alla. Hyönteisen rakenne, liikkuminen ja täydellinen muodonvaihdos eri vaiheineen havainnollistuvat hienosti. Kaikista lajeista on niin määrityskaavat kuin kuvat aikuisesta, toukasta ja kotelosta. Lajien suurennokset ovat oikeassa kokosuhteessa toisiinsa nähden. Kirja avaa hyvin leppäkerttujen kehitystä ja muun muassa niiden muuntelua, ravintoa, vihollisia ja vaelluksia. Kirjassa kerrotaan myös harlekiinipirkon, vieraslajin, mahdollisia haittavaikutuksia luonnolle.

Monissa kuvissa on menoa ja meininkiä. Kiinnostavia ovat esimerkiksi lehmuspisarpirkon toukan nahanluonti ja vastakuoriutunut seitsenpistepirkko. Lähikuva kuutäpläpirkon päästä tuo mieleen Darth Vaderin, ja alle parimillinen punkkipirkko altapäin 135-kertaisena suurennoksena kuin heimotaiteilijan koristama kilpi. Kirjan loppuun on koottu lajikuvien suurennosten rinnalle kuvat lajeista oikeassa koossa.

Ohjeita harrastajalle  Kirjassa on ohjeita leppäkerttujen keräämiseen, kasvattamiseen ja kuvaamiseen, jopa sukuelinten preparointiin. Leppäkertun koirasgenitaaleista saattaa olla inspiraation lähteeksi myös taiteilijalle!

Suomen leppäkertut antaa eväitä myös syvempään hyönteisharrastukseen – ja omat havainnot kannattaa tallentaa Suomen Lajitietokeskuksen laji.fi-havaintotietokantaan, jolloin ne ovat myös tutkijoiden käytettävissä.

Kiitos, Sami Karjalainen!

Iiris Kalliola

Kuvat Sami Karjalaisen kirjasta Suomen Leppäkertut.