Kiiltomatojen vaellus

Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle johtaa pienehkö tie. Sen pinnalta voi löytää littaantuneita, auton alle jääneitä, kiiltomadon toukkia. Näitä toukkia laskee ja mittaa Arja Kaitala, emeritaprofessori Oulun yliopistolta. Tässä jutussa hän kertoo käynnissä olevasta tutkimuksestaan. 

Tutkimuksessa katsomme kahta asiaa: kiiltomatotoukkien vaellusta ja autoteiden muodostamaa riskiä. Olemme laskemassa kuinka paljon kiiltomatotoukkia jää auton alle, kun ne lähtevät vaeltamaan. Kiiltomatonaaraat loistavat näkyvillä paikoilla, mutta sillon kun ne ovat aikuistuneet, ne eivät juurikaan liiku. Ne etsiintyvät näkyville paikoille todennäköisesti toukkina, juuri ennen kuin koteloituvat, eli ihan toukkavaiheen lopussa, jolloin ne eivät syö enää mitään. Toukkavaihe voi kestää jopa kolme vuotta. 

Nyt me katsomme missä nämä kuolleet, auton alle jääneet, toukat ovat. Minnepäin ne olivat menossa, ja mistä ne todennäköisesti olivat tulossa? Olivatko ne tulossa metsästä ja menossa avoimelle paikalle? Tällä voitaisiin todistaa se, että ne tässä vaiheessa todellakin vaihtavat habitaattia, eli elinympäristöään. 

Yleensä kiiltomadot suosivat puistomaisia alueita, koska siellä on paljon kotiloita ruuaksi. Meille oli aivan uusi tieto, että ne todellakin vaeltavat teitä pitkin. Lisäksi mielenkiintoinen havainto oli, että nämä vaeltavat toukat näyttävät olevan lähinnä naaraita. Kiiltomadoilla naaras on se joka loistaa paikoillaan ja houkuttelee valollaan koiraan luokseen. Koiraat ovat aikuisina lentokykyisiä, eikä niillä ole tarvetta liikkua toukkana niin paljon. Naaraat ovat niitä, jotka nyt etsivät uutta näkyvää paikkaa, mihin ne voivat asettua loistamaan. 

Aikaisemmin on ajateltu, että valosaaste on päätekijä, joka on vähentänyt kiiltomatojen määrää kaupungeissa. Mutta jos kiiltomatotoukat vaeltavat näin ahkerasti, nimenomaan päiväsaikaan ja valitsevat juuri tällaisia avoimia teitä, joilla ne jäävät auton alle, niin tämä voi olla jopa valosaastetta isompi tai ainakin yksi toinen tekijä, joka vaikuttaa kiiltomatojen yleisyyteen kaupunkialueilla. 

Tämä tutkimus on eläkeprojektini. Vähän ennen kuin jäin eläkkeelle mietin, että nyt saan tehdä jotain hauskaa, eikä minun tarvitse tehdä enää niin vakavaa tiedettä. Lapsuudessa poimittiin aina juhannuksena kiiltomatoja. Kun minulla oli viisi vuotta aikaa ennen eläkkeelle jäämistä, päätin aloittaa vielä uuden tutkimuksen. Sitten kävi hassusti niin, että sain rahoituksen Suomen Akatemialta ja siitä tulikin vähän isompi projekti. Akatemian rahoitus loppui, kun jäin eläkkeelle, mutta nyt jatkan tutkimusta oman kiinnostukseni vuoksi. Kiiltomadot ovat mielenkiintoinen tutkimuslaji juuri siksi, että naaraat loistavat, sillä yleensähän koiraat houkuttelevat naaraita, eikä toisin päin. Kiiltomato on eksoottinen laji, koska naaras loistaa, ja etenkin koska se loistaa öisin ja sen valo on niin hyvin näkyvä ja helposti havaittava. 

Kirjoittanut Arja Kaitalan haastattelun pohjalta Anna Antinoja.