Maanläheinen blogi

Jyväskylän yliopiston ekologian ja ympäristötieteiden emeritusprofessori Veikko Huhta ja tietokirjailija Eeva-Liisa Hallanaro ovat toimittaneet kirjan Elämää maan kätköissä. Se ilmestyi Gaudeamuksen kustantamana syksyllä 2019.

Veikko Huhdalla oli vahva motiivi kirjan tekoon: ”Suomessa on julkaistu paksuja kirjoja monestakin eliöryhmästä Suomen ne ja Suomen nuo. Niitä on kovakuoriaisista ja sudenkorennoista ja niin edelleen, mutta maaperäeläimiä on valtavasti ja ne ovat niin pieniä, että vaikka ihmiset tietäisivätkin sellaisia olevan, he niitä ei pääse niitä näkemään saatikka tiedä, mitä ne puuhaavat.” Kirjan tekijäryhmään hän sai kollegojaan, vanhoja oppilaitaan ja heidän oppilaitaan.

Putesta pontta tutkimuksiin

Uhanalaisten ja puutteellisesti tunnettujen metsälajien tutkimusohjelma vuosilta 2003–2016 tunnetaan lyhenteellä Putte. Putte antoi myös Veikko Huhdan tutkimusryhmälle uutta puhtia selvittää maaperäeliöiden toimintaa.

Maaperä on täynnä elämää bakteereista ja alkueliöistä hyönteisiin, matoihin ja nilviäisiin. Pienet maaperäeliöt tekevät suuria: ne hajottavat kuollutta eloperäistä ainetta, joka muuten peittäisi maan. Kirja tuo hienolla tavalla esiin eri eliöiden, kuten kasvien, sienten, puiden ja maaperäeläinten välisen vuorovaikutusverkoston ”maanalaisen internetin”, jonka varassa metsäluonto pitkälti toimii.

Maanalaisesta ”kaoottisessa yltäkylläisyydestä” pienet asukkaat löytävät suojaa, turvaa ja ravintoa. Maan uumenissa tehdään yhteistyötä ja käydään armotonta kilpailua, saalistetaan ja huijataan toisia. Täydellisessä sekasotkussa piilee maan voima.

Aito maaperäeläin

Suomesta tunnetaan vain yksi hyönteinen, joka viettää koko elämänsä maassa: sokkokuoriainen (Claviger testaceus). Sokkokuoriainen huijaa keltiäisen erittämällä raatomaista hajua, jolloin muurahainen raahaa sen pesäänsä saaliina. (kuva yllä). Kun nälkäiset toukat tulevat syömään ”raatoa”, se nappaakin toukan suuhunsa.

Monille hyönteisille maaperä tarjoaa suojaisia onkaloita ja turvallisia paikkoja toukkien kehittyä. Tuttujen kekomuurahaisten (Formica-suku) kekopesässä maanalainen osa on tärkeä pesän lämpötilan ja kosteuden säätelyssä. Kontukimalaisen nimikin puolestaan kertoo, että sen kotielämä liittyy läheisesti maahan.

Kirvojen ja muurahaisten yhteiselo toimii myös maan alla. Monien kirvalajien elinkiertoon liittyy suvuton lisääntymisvaihe, jossa ne elävät tiettyjen kasvien juuressa. Keltiäiset (Lasius flavus) käyttävät ravintonaan juurikirvoja sekä niiden erittämää mesikastetta. Toisaalta keltiäiset häätävät pois muita petoja.

Videolla Veikko Huhta kertoo urastaan maaperätutkijana.

Iiris Kalliola

Emeritus Miespuolinen henkilö, joka on tehnyt merkittävän akateemisen uran professorin tehtävissä. Naisprofessorista käytetään vastaavasti nimitystä emerita.