Maatalouden tulee olla pölyttäjäystävällistä

Luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä kansainvälinen paneeli (Intergovernmental Platform on Biodiversity and Ecosystem Services, IPBES 2016) on todennut pölyttäjäkantojen heikentyneen ympäri maailmaa. Tutkijoiden mukaan pölyttäjien häviäminen on uhka luonnon monimuotoisuudelle, ekosysteemien vakaudelle, ruuantuotannolle ja ihmisten hyvinvoinnille (Potts ym. 2016). Maatalous – erityisesti siihen liittyvät maankäytön muutokset ja kasvinsuojeluaineiden käyttö – on suuri syy pölyttäjien katoamiselle, mutta maataloudella on myös mahdollisuus auttaa pölyttäjiä (Dicks ym. 2016). Tarjoamalla sopivia olosuhteita pölyttäjille voidaan satokasvien riittävän pölytyksen turvaamisen lisäksi edesauttaa luonnon monimuotoisuutta.

Pölytys ja pölyttäjät

Pölytys on siemenkasvien lisääntymiselle välttämätöntä. Tutkijat ovat arvioineet, että lähes 90 % kukkivista kasveista ja noin 75 % maailman viljelykasveista on joko kokonaan, tai osittain riippuvaisia pölyttäjistä (Klein ym. 2007, Ollerton ym. 2011). Toisin sanoen, sadon laatu ja määrä heikkenevät silloin, kun pölyttäjiä ei ole riittävästi (Klein ym. 2007).

Pölyttäjät hakevat kukista mettä, siitepölyä tai molempia, ja eri pölyttäjät käyvät eri kasveilla. Kasvit houkuttelevat pölyttäjiä monilla eri keinoilla, kuten kukan koolla ja muodolla, värillä, tuoksulla ja energiapitoisella medellä.

Euroopassa eläinpölytys rajoittuu lähinnä hyönteisiin, mutta myös monet muut eläimet voivat toimia pölyttäjinä. Suomessa merkittävimmät pölyttäjäryhmät ovat luonnonvaraiset kimalaiset (38 lajia), mehiläiset (n. 190 erakkomehiläislajia ja tarhamehiläinen), kukkakärpäset (n. 370 lajia), sekä päivä- ja yöperhoset (n. 2600 lajia). Perhosilla ei välttämättä ole merkittävää roolia maataloudessa, mutta ne ovat monille luonnonkasveille tärkeitä, ja maatalousympäristö on monelle perhoslajille tärkeä elinympäristö.

Pölyttäjien rooli maataloudessa

Viljat ovat itse- tai tuulipölytteisiä, mutta monet hyönteispölytteiset ruokakasvit, kuten hedelmät ja marjat, ovat tärkeitä ihmisen ruokavaliossa, sillä ne ovat varsinaisia ravintopommeja, josta saamme tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita. Pölyttäjien ansiosta ruokavalikoimamme on laajempi ja elintarvikkeet laadukkaampia, koska hyvän pölytyksen ansiosta hedelmistä kasvaa isompia ja symmetrisempiä. Pölyttäjiltä saatua pölytyshyötyä kutsutaan pölytyspalveluksi.

Suomessa tärkeimpiä hyönteisten pölyttämiä satokasveja ovat rapsi, kumina, härkäpapu, omenat ja marjat. Myös tattarin ja apilan siementuotanto on pölyttäjistä riippuvaista. Monet puutarhakasvit, kuten kurpitsa ja tomaatti, tarvitsevat hyönteispölytystä. Lisäksi moni satokasvi, kuten esimerkiksi porkkana ja punajuuri, tarvitsevat hyönteispölytystä siementuotantoon.

Suomen keskeisimmät osittain tai kokonaan pölyttäjäriippuvaiset maatalouskasvit ja niiden tärkeimmät pölyttäjät, sekä tärkeimpien pölyttäjähyönteisten maatalouskasvien viljelypinta-ala.

Pölyttäjän pölytysteho riippuu lajin yksilömääristä ja siitä, kuinka tehokkaasti yksilöt siirtävät siitepölyä niin, että kasvi pölyttyy. Kimalaiset ovat superpölyttäjiä, sillä ne ovat karvaisia, hyviä lentäjiä, kukkauskollisia (käyvät saman lajin kukilla) ja yhdyskuntaeläimenä niitä on usein paljon. Tarhamehiläiset ovat yksilöinä vähemmän tehokkaita pölyttäjiä kuin erakkomehiläiset, mutta niitä on paljon. Kärpäset, erityisesti kukkakärpäset, eivät ole yhtä tehokkaita kuin mesipistiäiset, mutta ne käyvät useimmilla satokasveilla ja ovat esimerkiksi kuminan ykköspölyttäjä.

Kotimaisten pölyttäjien lisäksi, olemme riippuvaisia ulkomaalaisista pölyttäjistä, sillä suomalaisten ruokavalioon kuuluu monia hyönteispölytteisiä tuontituotteita, kuten kahvi, kaakao, pähkinät sekä sitrus- ja muut hedelmät. Esimerkiksi kahvin pölyttää mehiläiset, mutta kaakaota pölyttää pieni polttiainen (L. Forcipomyia eng. biting midge).

Maatalousympäristö on muuttunut haastavammaksi pölyttäjille

Pölyttäjät ovat maataloudelle tärkeitä, mutta myös maatalousympäristö on monille pölyttäjille tärkeä elinympäristö. Suomen mesipistiäislajeista noin 70 % on kulttuurihakuisia, eli ne elävät pääasiassa ihmisen luomissa avoimissa kulttuuriympäristöissä (Söderman ja Leinonen 2003). Elinympäristöjen väheneminen on keskeinen syy monien mesipistiäisten ja perhosten heikentyneeseen tilaan. Perinnebiotoopit, sarkaojat, pientareet ja pysyvät laitumet ovat vähentyneet, eivätkä suuret pellot ja yksipuoliset maisemat tarjoa pölyttäjille sopivia elinympäristöjä.

Toinen merkittävä haaste pölyttäjähyönteisille nykymaataloudessa on ympäristön kemikalisoituminen, sillä kasvava tutkimusaineisto osoittaa, että monet kasvinsuojeluaineet ovat pölyttäjille vahingollisia (Ketola ym 2021; Motta 2020).

Ilmastonmuutos ja vieraslajien (tarhamehiläisten ja kasvatetujen tuontikimalaisten, kuten kontukimalaisen Bombus terrestris) kanssa kilpailu, sekä niiden aiheuttamat tauti- ja loisriskit ovat myös luonnonvaraisille pölyttäjille uhka. Lisäksi kasvivieraslajit, kuten komea lupiini, kurtturuusu ja jättipalsami ovat luonnonvaraisille pölyttäjille haitallisia, sillä ne syrjäyttävät luonnonvaraista kasvillisuutta, josta pölyttäjät ovat riippuvaisia.

Pölyttäjäystävällinen maatila pienellä vaivalla

Viljelijät voivat vaikuttaa merkittävästi pölyttäjien hyvinvointiin tiloillaan ja tukea samalla pölyttäjien maataloudelle tuottamaa pölytyspalvelua. Pölyttäjäystävällisessä maataloudessa monimuotoisuus on avainsana. Monimuotoisuutta syntyy parhaiten “hallitusta hoitamattomuudesta”, joka tuottaa monenlaisia elinympäristöjä, joista eri pölyttäjälajit voivat löytää tarvitsemiaan resursseja, ja toteuttaa elinkaarensa. Kaikki pölyttäjät tarvitsevat sopivia kukkia, perustarpeita lisääntymistä varten, ja lajikohtaisesti muita resursseja, kuten pesämateriaaleja ja talvehtimispaikkoja. Englantilainen pölyttäjä professori Jeff Ollerton (2021) kutsuu tätä ”Pölyttäjän tarpeet -kolmioksi”. Monet luonnonvaraiset pölyttäjät eivät kykene liikkumaan kuin joitakin kymmeniä tai korkeintaan satoja metriä, joten on tärkeää, että ne löytävät kaikki tarvitsevansa resurssit pieneltä alueelta.

Kukkajatkumo koko kauden ajan

Pölyttäjät tarvitsevat hyvän kukkajatkumon varhaisesta keväästä syksyyn saakka. Kukkajatkumo rakentuu pelloista ja peltojen ulkopuolella olevista elementeistä. Mitä enemmän kasvilajeja on, sitä enemmän on myös pölyttäjälajeja. Tasainen kukkajatkumo saadaan aikaan monipuolisella viljellyillä, sekä porrastetulla kylvöllä ja niitolla. Hyvä nyrkkisääntö on, että ”pelloilla perustetaan ja pientareilla ennallistetaan”. Tämä tarkoittaa sitä, että kylvetyt kukkakaistat ja muut vastaavat toimenpiteet kuuluvat pellolle, eivät pientareille, perinnebiotooppeihin tai muihin paikkoihin, joissa kasvaa luonnonvaraista kasvillisuutta.

Pölyttäjille tärkeitä puita keväällä ovat mm. pajut ja raita, orapihlaja, pihlaja, syreeni, tuomi, ja vaahtera. Hedelmäpuut ja marjapensaat ovat myös tärkeitä pölyttäjille. Perinnebiotoopit, pientareet ja pysyvät laitumet tukevat monipuolista luonnonvaraista kasvillisuutta, jota monet pölyttäjät tarvitsevat.

Hyönteispölytteisiä viljelykasveja, kuten kuminaa, rypsiä, puna-apilaa, ja tattaria kannattaa lisätä viljelykiertoon. Kukkakaistat ja -pellot ovat helppoja toimenpiteitä, ja niihin kannattaa kylvää sekä mesikasveja että maaparannuskasveja. Samoin alus-, kerääjä-, viherlannoitus ja kumppanusseoksiin kannattaa lisätä pölyttäjille mesikasveja. Hyvästä siemenseoksesta tulee hyvä kukkajatkumo, sekä monipuolisesti erityyppisiä kukkia eri pölyttäjälajeille.

Pesimä- ja talvehtimispaikkoja tarvitaan monenlaisia

Eri lajeilla on erilaisia pesimätapoja: toiset pesivät maassa (kuten monet erakkomehiläiset), toiset puiden kannoissa tai vanhoissa rakennuksissa. Jotkut kimalaiset suosivat vanhoja jyrsijöiden koloja. Paljas maa, varsinkin hiekkapitoinen, on tärkeä pesäpaikkana. Pölyttäjät tarvitsevat myös pesämateriaaleja, kuten savea tai lehdenpalasia. Viljelijät voivat tiloillaan auttaa pölyttäjiä sekä jättämällä ympäristöön luontaisia pesimäpaikkoja, että rakentamalla niitä. Kärpäset saattavat hyötyä kosteista paikoista, perhoset metsänreunoista, ja erakkomehiläiset paljasmaapaikoista. Talvehtimispaikatkin löytyvät pienestä hallitusta hoitamattomuudesta.

Integroitu kasvin- ja pölyttäjänsuojelu

Luonnonmukainen viljely sekä kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja vaihtoehtojen löytäminen ovat myös pölyttäjien kannalta tärkeitä. Tutkijat ovat esittäneet uutta konseptia, ”Integroitua kasvin- ja pölyttäjänsuojelua” (engl. IPPM), jossa tarkoitus on ottaa pölyttäjien tarpeet huomioon entiseen ”Integroitu kasvinsuojelu” (engl. IPM) käsitteeseen (Egan ym. 2020). Tämä on erittäin kiinnostava suunta ja edistää tilan kokonaisvaltaista ajattelua, sillä se suosii ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotka pohjautuvat monimuotoiseen maatalouteen ja sopiviin viljelylajeihin, ja viimeisenä keinona on tarkasti harkittu kasvinsuojeluaineiden käyttö.

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Kirjoittaja MMT Traci Birge on vieraileva tutkija Helsingin yliopiston agroekologian ryhmässä.

Kirjoitus perustuu julkaisuun, ”Pölyttäjäystävällinen maatila: Periaatteet ja käytännöt pölyttäjäystävällisempään maatalouteen” (2021).

Julkaisu on osana Maj and Tor Nesslingin Säätiön rahoittama tutkimustiedon jalkautushanke ”Pölyttäjäystävällinen maatila: Neuvontamateriaalia viljelijöille”. Hanke toteutettiin yhteistyössä Carbon Action -alustan (BSAG) kanssa.

Julkaisu sekä hankkeen muut materiaalit ovat saatavilla Carbon Actionin nettisivulla: https://carbonaction.org/fi/polyttajaystavallinen-maatila-neuvontamateriaalia-viljelijoille/ 

Seuraa Twitterissä: @TraciInFinland ja Baltic Sea Action Group @BSAG
#PollinatorFriendlyFarms #PölyttäjäystävällinenMaatila #CarbonAction

Kirjallisuus

Egan, P.A., Dicks, L.V. Hokkanen, H.M.T., Stenberg, J.A. 2020.

Delivering Integrated Pest and Pollinator Management (IPPM). Trends in Plant Science 25(6): 577–589. https://doi.org/10.1016/j.tplants.2020.01.006

Dicks, L.V., Viana, B., Bommarco, R., Brosi, B., Arizmendi, M. D., Cunningham, S. A., Galetto, L., Hill, R., Lopes, A.V., Pires, C., Taki, H., Potts, S.G. 2016. Ten policies for pollinators. Science (New York, N.Y.), 354(6315): 975–976. https://doi.org/10.1126/science.aai9226

IPBES 2016. Assessment report on pollinators, pollination and food production. 552 sivua. https://doi.org/10.5281/zenodo.3402856

Ketola, J., Kaila, L., Rosa, E., Raiskio, S., Siimes, K., Hakala, K. 2021. Insektisidiruiskutusten vaikutuksista peltoympäristön pölyttäjiin PIENPÖLY-hanke. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 14/2021 Luonnonvarakeskus, Helsinki. 71 sivua. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-167-7

Klein, A.-M., Vaissière, B., Cane, J., Steffan-Dewenter, I., Cunningham, S., Kremen, C., Tscharntke, T. 2007. Importance of pollinators in changing landscapes for world crops. Proceedings. Biological sciences / The Royal Society 274: 303–313. https://doi.org/10.1098/rspb.2006.3721

Motta, E.V.S., Mak, M, De Jong, T.K., Powell, J.E., O’Donnell, A., Suhr, K.J., Riddington, I.M., Moran, N.A. 2020. Oral or topical exposure glyphosate in herbicide formulation impacts the gut microbiota and survival rates of honey bees. Applied Environmental Microbiology 86(18):e01150-20.

https://doi.org/ 10.1128/AEM.01150-20

Ollerton J., Winfree R., Tarrant S. 2011. How many flowering plants are pollinated by animals? Oikos 120(3):321–326. https://doi.org/10.1111/j.1600-0706.2010.18644.x

Ollerton, J. 2021.

Pollinators and Pollination. Pelagic Publishing. ISBN 9781784272289 286 sivua.

Potts, S. G., Imperatriz-Fonseca, V., Ngo, H. T., Aizen, M. A., Biesmeijer, J. C., Breeze, T. D., Dicks, L. V., Garibaldi, L. A., Hill, R., Settele, J., & Vanbergen, A. J. 2016. Safeguarding pollinators and their values to human well-being. Nature 540(7632): 220–229. https://doi.org/10.1038/nature20588

Söderman, G., Leinonen, R. 2003. Suomen mesipistiäiset ja niiden uhanalaisuus. Tremex Press Oy, Helsinki. 420 sivua. ISBN: 952-5274-02-0.