On hämräää. Ihmisen vaaleassa kädessä loistaa peräpäästä keltaisena neljä kiiltomatoa.

Mitä tapahtui kiiltomadoille?

Kiiltomadot ovat mielenkiintoisia hyönteisiä, joiden loiste kiehtoo monia. Kun kerron ihmisille tutkivani kiiltomatoja, saan kuitenkin usein saman kommentin, harmittelevan äänensävyn säestämänä: ”Aiemmin niitä kyllä näkyi, muttei enää.”

Neljä loistavaa kiiltomatoa kämmenellä.
Aikuisista kiiltomadoista vain naaraat loistavat. Lentävät koiraat etsivät lentokyvyttömän loistavan naaraan. Kuva Christina Elgert.

Kysyin asiasta vähän aikaa sitten myös Ötökkäakatemian Twitterissä, ja suurin osa 74 vastaajasta eivät joko olleet koskaan nähneet kiiltomatoa (42%), tai sitten kiiltomatoja näkyi aiempaa vähemmän (41%). Pieni osuus kertoi näkevänsä niitä saman verran kuin aiemmin (15%), mutta vain murto-osa näki kiiltomatoja enemmän kuin aiemmin (3%). Onko todellakin näin? Eikö kiiltomatoja enää ole yhtä paljon kuin ennen, vai eivätkö ihmiset ja kiiltomadot kohtaa syystä tai toisesta?

Näitkö ennen enemmän kiiltomatoja? 41% Nykyään vähemmän. 3% Nykyään enemmän. 15% Yhtäpaljon kuin aiemmin. 42% En ole ikinä nähnyt.

On totta, että ihmiset todennäköisesti liikkuvat ulkona kesäöisin hiukan eri tavalla nykyään kuin aiemmin, mutta tämä tuskin yksin selittää asiaa. Varmaa vastausta on kuitenkin vaikeaa antaa, sillä kiiltomadoilla ei ole pitkäaikaisseurantaa Suomessa. Ulkomailla, kuten esimerkiksi Englannissa, on kuitenkin tehty havaintoja, jotka viittaavat siihen, että kiiltomadot (kuten niin monet muutkin hyönteiset) todellakin ovat vähenemässä.

Mistä tämä sitten johtuu? Todennäköisesti kyseessä on monen asian summa. Muun muassa elinympäristöjen häviäminen, hyönteismyrkyt, ilmaston lämpeneminen ja valosaaste hankaloittavat kiiltomatojen elämää. Koska toukat elävät useamman vuoden, kiiltomatojen määrät vaihtelevat myös luonnostaan paljon vuodesta toiseen riippuen aiempien vuosien olosuhteista.

Niiden viiden vuoden aikana, kun olen tutkinut kiiltomatoja, olen itse ainakin huomannut sen, miten nopeasti elinympäristöt voivat muuttua. Kiiltomatoja näkee yleensä puoliavoimessa maastossa ja monet paikat, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat hyviä kiiltomatopaikkoja, ovat nykyään kasvaneet umpeen. Toisiin on vuorostaan tullut kirkkaita valoja, tai sitten aluetta on muulla tavalla muokattu. Kun on liian valoisaa tai kasvustoa on liikaa, kiiltomatojen on vaikea löytää toisensa.

Loistava katuvalo hiekkatiellä.
Valosaaste saattaa haitata kiiltomatoja. Naaraiden hohde ei erotu tai ei näytä koiraiden mielestä houkuttelevalta valoisassa ympäristössä. Kuva Christina Elgert.

Suomessa mahdollisuus nähdä kiiltomatoja on kaikesta huolimatta edelleen hyvä, minkä voi huomata esimerkiksi Lajitietokeskuksen havaintoja selaamalla . Tämän vuoden huippu alkaa jo olla ohi, mutta loistavia naaraita saattaa edelleen näkyä. Syksymmällä vuorostaan toukkia saattaa näkyä maastossa, ne tunnistaa oransseista selän pilkuista ja naaraita himmeämmästä loisteesta. Jos läheltäsi löytyy hyvä kiiltomatopaikka, sinulla on käynyt tuuri! Usein kiiltomatoja nimittäin näkee samassa paikassa vuodesta toiseen.

Kiiltomato loistaa auton alla.
Kiiltomatonaaras on löytänyt pimeän paikan loistamiseen. Ei kylläkään se turvallisin valinta… Elinympäristöjen häviäminen voi olla yksi kiiltomatoja vähentävä tekijä. Kuva Christina Elgert.

Kirjoittanut Christina Elgert, väitöskirjatutkija Helsingin yliopistosta.