Muurahaisia ja mietteitä – Haastattelussa muurahaistutkija Jonna Kulmuni

Olen Sofie Lehmusvirpi Helsingin ranskalais-suomalaisesta koulusta. Olen yhdeksännellä luokalla ja erittäin kiinnostunut luonnontieteistä. Tykkään kovasti liikkua luonnossa, ja biologia onkin yksi suosikkioppiaineistani koulussa. Kun yhdeksäsluokkalaisten TET-harjoittelupaikan haku alkoi, päätin lähettää sähköpostia ja kysyä, pääsisinkö suorittamaan työharjoitteluni Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteelliseen tiedekuntaan. Iloiseksi yllätyksekseni haave työelämään tutustumisesta yliopistolla toteutui, ja minut otettiin sinne lämpimästi vastaan. 

Sain tehdä yliopistolla hyvin monipuolisia sekä kiinnostavia työtehtäviä taitavien tutkijoiden johdolla. Kahden viikon aikatauluuni mahtuikin tehtäviä laidasta laitaan aina genetiikan luennon kuuntelemisesta toukkien pakkaamiseen talviunille. Yksi mielenkiintoisimmista tehtävistä on ollut Hollannissa asuvan tutkija Jonna Kulmunin haastatteleminen. Jonna johtaa Helsingin yliopiston SpecIAnt-tutkimusryhmää, joka on erikoistunut tutkimaan muurahaisten lajiutumista ja risteämistä. Alla Jonnan haastattelu!

Minkä ikäisenä tiesit, että haluat lähteä opiskelemaan biologiaa? Olitko jo lapsena kiinnostunut biologiasta?  

Olin jo ala-asteelaisena kiinnostunut biologiasta. Tykkäsin viettää aikaa luonnossa ja kasvatin jopa itse sammakoita. Perheenkin kanssa kuljimme paljon metsässä. Oppiaineena biologia ei kuitenkaan ollut minulle se kaikkein helpoin, joten jouduin tekemään töitä sen eteen. Toisaalta biologian tarjoama haaste kiinnosti minua. Lukiossa olikin jo aivan selvää, että haluan lähteä opiskelemaan biologiaa.  

Miten päädyit tutkimaan juuri muurahaisia? 

Siihen liittyy vähän sattumaa, mutta myös kiinnostusta muurahaisia kohtaan. Kun olin yliopistossa lukemassa biologiaa, olin kiinnostunut erilaisista hyönteisistä ja ötököistä. Silloin minulla oli ensimmäisenä ajatuksena koppakuoriaiset. Päädyin kuitenkin muurahaisryhmään tekemään kesätöitä. Työyhteisö ja ihmiset olivat ryhmässä todella mukavia. Professori, Pekka Pamilo, oli ohjaajani. Tuki ja ohjaus häneltä olivat yksiä niistä ehdottomista asioista, joiden vuoksi päätin jatkaa muurahaisryhmässä työskentelyä. Sinä samana kesänä olin myös lukenut Bert Hölldoblerin ja Edward Wilsonin kirjoittaman kirjan, Muurahaiset. Kirjassa oli hyvin populaaristi kerrottu muurahaisten biologian erilaisista asioista, ja niiden sosiaalisuudesta sekä yhteistyöstä. Kirja vei mielenkiintoni mennessään. Tähän mennessä olen tutkinut muurahaisia kaksikymmentä vuotta. 

Mikä muurahaisissa kiehtoo sinua eniten? 

Alkuvaiheessa minua kiehtoi muurahaisten sosiaalisuus ja yhteistyökyvyn ymmärtäminen kuten se, miten muurahaiset voivat työskennellä yhdessä yhtä päämäärää kohden. Nykyään minua kiinnostavat yleiset kysymykset muun muassa evoluutiosta, uusien lajien syntymisestä ja siitä, miten olemassa olevat lajit ja populaatiot sopeutuvat ympäristöön ilmaston muuttuessa. Nämä kysymykset eivät enää ole sidoksissa muurahaisiin. Muurahaiset ovat systeemi, joilla on joitakin etuja vastata näihin kysymyksiin, joita muilla organismeilla ei välttämättä ole. 

Minkälainen vaikutus muurahaisilla on ekosysteemiin? 

Muurahaisilla on tärkeä rooli ekosysteemissä. Jos ajatellaan kekomuurahaisia metsissä, ne osallistuvat metsän ekosysteemiin ihan puiden latvasta maan alle ja kasvien juurakkoon asti. Kekomuurahaiset auttavat kierrättämään aineita ja vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön. Ne käyvät ylhäällä puiden latvoissa lypsämässä kirvoilta sokerinestettä, ja syövät kirvoja syöviä muita hyönteisiä. Tällä tavalla kekomuurahaiset siis suojelevat kirvoja. Muurahaiset ovat myös saalistajia, ja ne pitävätkin kurissa joitakin tuholaishyönteisiä, jotka muuten tuhoaisivat esimerkiksi meidän metsäpuitamme. Lisäksi muurahaispesä tarjoaa kodin todella monelle muulle hyönteislajille. Keossa voi olla lajeja, jotka asuvat siellä väliaikaisesti. On myös paljon lajeja, jotka ovat täysin riippuvaisia muurahaispesästä. 

Mitä hyötyä muurahaisten tutkimisesta on? 

Muurahaiset ovat mahtava systeemi vastata kysymyksiin sosiaalisuudesta eli siitä, miten sosiaalisuus on syntynyt ja miten se toimii. Kysymämme kysymykset eivät kuitenkaan ole sidoksissa ainoastaan muurahaisiin lajina, vaan muurahaisten kautta voidaan selvittää joitakin yleisiä kysymyksiä. Näkisin siis, että muurahaiset ovat hyvä systeemi tutkia esimerkiksi sitä, miten luonnon populaatiot selviävät nopeista ilmaston muutoksista. Ilmastonmuutos ja ihmisen toimet johtavat hyönteisten vähenemiseen ja hyönteislajien katoamiseen. Muurahaiset auttavat yleisesti ottaen vastaamaan hyönteisten rooliin ja kysymyksiin siitä, miten me voimme hyönteisiä suojella.  

Mikä on tutkijan työssä parasta ja mikä haastavinta? 

Mielestäni tutkijan työssä parasta on se, että saa keksiä uusia tutkimusideoita. Tutkijan työ on siis oikeasti aika luovaa työtä. Nautin itse todella paljon siitä, kun saan miettiä, mikä on seuraava kysymys, mihin haluan vastauksen. Parasta tutkijana olemisessa on myös se, että tässä työssä on suuri vapaus itse päättää, mitä tekee milloinkin. Toki on joitakin työtehtäviä, kuten opetus, joka on sidoksissa tiettyyn aikaan. Tutkijan työssä on myös paljon haasteita. Siihen kuuluu aika paljon epäonnistumisia ja pettymyksiä. Esimerkiksi jos ei saakaan haluamaansa apurahaa, ja näin ollen ei voi toteuttaa omaa ideaa tai tutkimusta. Haastavinta on pettymyksistä ja haasteista huolimatta jaksaa, ja päästä niiden yli seuraavaan vaiheeseen. Tavallaan myös toisen haaste voi olla toisen mielenkiinnon kohde. Monesti tutkijalla tulee vastaan asioita, joiden tutkimusmenetelmistä tai onnistumisesta ei ole suoraa tietoa. Joillekin se voi tuntua liian haastavalta tilanteelta, jonka läpi ei voi mennä. Mutta toisaalta kun jaksaa yrittää ja kokeilla, ja pääseekin siitä haasteesta eteenpäin, se on hyvinkin palkitsevaa. 

Mikä on ollut tähän mennessä kiinnostavin tutkimuslöytösi muurahaisissa? 

Kiinnostavin tutkimuslöytöni tähän mennessä on ollut varmaankin se, että pystymme havaitsemaan kekomuurahaisristeymissä luonnonvalintaa reaaliajassa. Voimme havaita sitä vertaamalla eri yksilöitä, kuten munia ja aikuiseksi kehittyviä kekomuurahaisia, ja todeta, että tietyt yksilöt eivät ikinä kehittyneet, ja valinta valitsi niitä vastaan. Joskus koulussa oli ajatus siitä, että evoluutio ja luonnonvalinta ovat prosesseja, jotka vaativat pitkän ajan. Niitä on hankalaa havaita ihmiselämän aikana. Jotkut merkit taas ovat aika nopeita, ja luonnonvalintaa voidaan havaita ihan yhdessä sukupolvessa luonnonkin populaatiossa, jos se on voimakasta. 

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on tutkimusten suhteen? 

Suomalaiset kekomuurahaiset ovat mahtavia sen vuoksi, että niitä voi tutkia luonnossa, ja niistä voi saada pitkäaikaisaineistoa populaatioista. Niillä ei toisaalta oikein voi tehdä kokeellista tutkimusta eikä kokeellista evoluutiota laboratoriossa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että muurahaisia ei voi kasvattaa laboratoriossa varsinkaan montaa sukupolvea, sillä ne ovat niin pitkäikäisiä. Olen siispä löytänyt uuden tutkimussysteemin: vihannespunkit. Haluan vihannespunkeilla kokeilla joitain ideoita, joita tutkimusryhmämme on löytänyt kekomuurahaisista, mutta joita ei niillä voi tutkia. Olen kiinnostunut tutkimaan, miten hypoteesit ja kysymykset ilmastonmuutokseen sopeutumisesta pitävät paikkaansa, kun pääsemme testaamaan niitä vihannespunkeilla. 

—— 

Sofie ja koordinaattori Ina kiittävät lämpimästi kaikkia TET-jaksoon osallistuneita yliopistolaisia sekä mm. tutkimusryhmiä SpecIAnt, Informed Birds, ESB, IntEvoBio, Ecology & Evolution of Interactions, ja Evolution, Conservation & Genetics!