Näin selviät väitöstilaisuudesta
Ötökkäakatemian väitöskirjatutkija Kimmo Kaakinen väitteli Turun yliopistossa kesäkuun alussa. Alla olevassa tekstissä Kimmo kertoo väitöstilaisuudestaan ja antaa vinkit muille väitökseensä valmistautuville.
Tutkimuksessa selvitettiin maailmanlaajuisesti käytetyimmän rikkakasvien torjunta-aineen, eli glyfosaatin, vaikutusta kimalaisiin. Tutkimuksessa havaittiin, ettei kimalaiset pyri välttämään torjunta-aineella käsiteltyjä kukkia, vaan voivat altistua sille etsiessään ravintoa. Vaikka aiemmin glyfosaattia on pidetty melko turvallisena torjunta-aineena, havaittiin sen käytön aiheuttavan muutoksia kimalaisten ravinnonhakumatkoissa. Lisäksi puhdas glyfosaatti vaikutti heikentävästi myös kimalaisten muistiin ja oppimiskykyyn. Lisäksi sekä kauppavalmisteella että puhtaalla aineella havaittiin olevan vaikutuksia kimalaisten suolistomikrobistoon: kauppavalmiste vähensi suoliston mikrobiston monimuotoisuutta, kun taas puhdas glyfosaatti kasvatti sitä. Tutkimuksen tulokset antavatkin suuntaa siihen, että kyseisen torjunta-aineen käyttö heikentäisi pölyttäjäpopulaatiota ja niiden toimintaa pitkällä aikavälillä.
Teksti: Kimmo Kaakinen
Väitöstilaisuudessa jatkotutkintoa suorittanut opiskelija puolustaa laatimaansa väitöskirjaa julkisesti kohdistettua kritiikkiä vastaan. Tilaisuudessa aiheeseen perehtynyt vastaväittäjä esittää väitöskirjaan ja sen aihealueeseen liittyviä kysymyksiä, joihin väittelijä vastaa. Tilaisuuden kulkua valvoo kustos.
Oma, noin kolme vuotta kestänyt vaiheeni jatko-opiskelijana tuli päätökseen 5.6.2025 väitöstilaisuuden merkeissä. Väitöstilaisuus alkoi kahdenkymmenen minuutin pituisella lectio praecursorialla, jossa selitin yleistajuisesti väitöskirjani taustasta, käytetyistä menetelmistä ja keskeisistä tuloksista. Lection enimmäispituudeksi on määrätty juurikin tuo kaksikymmentä minuuttia ja koska omani oli vielä muutama päivä ennen tulikoetta reippaasti yli puolituntinen, jouduin valitettavasti jättämään siitä vielä viimeisenä iltana monta omasta mielestäni tärkeää tai ”hauskaa” diaa pois.
Lection jälkeen vastaväittäjä piti lyhyen puheen, jossa kertoi väitöskirjani merkityksestä ja kommentoi lyhyesti lectiotani.
Vastaväittäjän puheen jälkeen alkoi varsinainen väitösosuus, jossa vastaväittäjä kyseli melko laajoja kysymyksiä liittyen väitöskirjaani ja sen aiheeseen, pölyttäjiin ja pestisideihin. Vastailin kysymyksiin myös melko laajasti. Jopa niin laajasti, että jouduin useamman kysymyksen kohdalla miettimään, että mikäköhän alkuperäinen kysymys mahtoi olla, kun siitä oltiin siirrytty jo kilometrien päähän. Katsojat kuitenkin ainakin valehtelivat uskottavasti, että vastaukseni vaikuttivat asiantuntevilta.
Väittely meni kaiken kaikkiaan hyvin ja saatuaan tarpeekseen vastaväittäjä piti loppulausuntonsa ja esitti väitöskirjani hyväksymistä. Kun yleisölläkään ei ollut nokan koputtamista väitöksestä, kustos julisti väitöstilaisuuden päättyneeksi ja poistuimme salista.
Vaikka olen jo maisterivaiheen alusta asti pitänyt poikkeuksellisen paljon esitelmiä, luentoja ja puheita isommissa ja pienemmissä konferensseissa ja muissa tilaisuuksissa, en ole ikinä päässyt eroon ennen jokaista puhetilaisuutta alkavasta raastavasta esiintymisjännityksestä. Olin saanutkin muutamia hyviä vinkkejä jännityksen lieventämiseksi ennen väitöstilaisuuttani, muuan muassa seuraavat:
– jos olet itse tehnyt väitöskirjasi, tiedät siitä luultavasti enemmän kuin kukaan.
– vastaväittäjä ei (suurella todennäköisyydellä) yritä nolata sinua tai kritisoi sinua.
– pahinta mitä väitöstilaisuudessa voi käydä, on että kuolet. Ja jos niin sattuisi käymään, muusta jännittäminen on aika turhaa.

Tämän lisäksi koitin uskotella itselleni, että on mahtavaa päästä kertomaan omista vuosia kestäneistä tutkimuksistani ja niiden tärkeimmistä tuloksista ihmisille, joiden on kerrankin pakko kuunnella keskeyttämättä.
Näitä kaikkia vinkkejä ja jippoja yhdisti se, ettei mikään niistä oikeastaan toiminut ja hieman ennen väitöstilaisuutta mietin tosissani, joudunko vielä käydä oksentamassa jännityksestä ennen tilaisuuden alkua. Kuten joka ikisellä aiemmallakin kerralla, jännitys kuitenkin kaikkosi ensimmäisten minuuttien aikana, kun aloitin lectioni.
Ohjeeksi tuleville väittelijöille sanoisin, että väitöstilaisuuteen kannattaa harjoitella paljon. Lection läpikäymisen lisäksi (joka muuten kannattaa viimeistellä ennen viimeistä iltaa) suosittelen jonkinlaista ”harjoitusväitöstä”, jossa oma tutkimusryhmä/opiskelukaverit/muut kaverit hiillostavat tulevaa väittelijää aiheeseen liittyvillä kysymyksillä oikein kunnolla, jotta omia vastaustekniikoita pääse harjoittelemaan. Viekö se kaiken jännityksen pois itse väitöstilaisuudesta? Todennäköisesti ei, mutta jonkinlainen jännitys taitanee kuulua kaikenlaiseen julkiseen esiintymiseen.
Mikä ihmeen väitöskirja? Kurkkaa aiempi teksti aiheesta: https://www.otokkaakatemia.fi/vaitoskirja-matka-asiantuntijuuteen/