Pihaneuliainen on tuore lisä Suomen ampiaisfaunaan – ja tutkijoiden aarreaitta!
Suomen Luonto uutisoi (https://suomenluonto.fi/uutiset/toimittaja-perusti-kukkaniityn-seuraavana-kesana-niitylta-loytyi-suomelle-uusi-ampiainen/) elokuun puolivälissä maallemme uudesta ampiaislajista, eli paperiampiaisiin kuuluvasta pihaneuliaisesta (Polistes dominula, useissa lähteissä myös virheellisesti P. dominulus). Paperiampiaiset ovat samaa ampiaisten heimoa (Vespidae) kuin Suomessa kaikille tutut yhteiskunta-ampiaiset (alaheimo Vespinae), mutta kuuluvat omaan alaheimoonsa (Polistinae).
Paperiampiaisten sosiaalista elämään on tutkittu yksityiskohtaisesti jo 1940-luvulta alkaen, ja niiden pesintämalli eroaa yhteiskunta-ampiaisista merkittävin tavoin. Kuten yhteiskunta-ampiaisillakin, keväällä talvehtineet naaraat perustavat uudet pesät, mutta yhteiskunta-ampiaisista poiketen useampi naaras saattaa liittyä yhteen pesänperustamispuuhissa. Tällöin naaraat muodostavat dominanssihierarkian, jossa yksi naaras kahmii pääosan lisääntymisestä. Toiset päätyvät avustavaan rooliin, mutta saattavat ”pomon” kuollessa saada mahdollisuuden nousta päälisääntyjän asemaan. Näitä sosiaalisen käyttäytymisen muotoja on tutkittu hyvin paljon, sillä on ajateltu, että ne voisivat eräänlaisena välimuotona kertoa sosiaalisuuden evoluution historiasta yksin elävistä lajeista monimutkaisempiin yhteiskuntiin asti – paperiampiaisten kuningattaret ja työläiset eivät nimittäin eroa ulkoisesti toisistaan, eli kastijako on fysiologinen eikä morfologinen, eikä siten yhtä syvään juurtunut kuin yhteiskunta-ampiaisilla.
Pihaneuliaisten dominanssihierarkiat ovat kiinnostaneet tutkijoita paljon – niin käyttäytymisen kuin kemiallisen viestinnänkin puolesta. Koska laji pesii muiden Polistes-suvun paperiampiaisten tapaan avokennoisissa pesissä ilman peittäviä paperiseiniä, on niiden käyttäytymistä ollut helppo tarkkailla. Dominanssin fyysisten ilmenemismuotojen lisäksi pihaneuliaiset käyttävät hajuja (kutikulan eli pintakerroksensa hiilivetyjä) hierarkian ylläpitoon. Kun dominantti yksilö erottuu heikommista hajun perusteella, säästytään kuluttavilta ja mahdollisesti vaarallisilta tappeluilta. Hajujen lisäksi myös ulkonäkö kertoo valta-asemasta. Kasvojen keltaisen pohjan mustat kuviot ovat dominanteilla erilaiset kuin heikommilla, joilta mustat kuviot saattavat puuttua kokonaan. Hierarkian ylläpidossa on siis monia keinoja käytössä.
Mahdollisesti juuri dominanssihierarkioiden ja niihin liittyvien tunnistamisprosessien tärkeyden takia pihaneuliaisilla on kognitiivisia kykyjä, jotka saattavat yllättää! Pihaneuliaiset ovat nimittäin ensimmäisinä hyönteisinä pystyneet kokeissa ns. transitiiviseen päättelyyn – eli hoksaamaan että jos A on suurempi kuin B, ja B suurempi kuin C, niin silloin myös A on suurempi kuin C. Ei siis pidä mennä aliarvioimaan näidenkään hyönteisten älykkyyttä!
Lukuisien käyttäytymistutkimusten lisäksi myös pihaneuliaisten pesänrakennusmateriaalit ovat kiinnostaneet tutkijoita. Niiden syljen proteiinit nimittäin auttavat pitämään paperiset kennot vettä hylkivänä. Tämä kiinnostaa kovasti biomateriaalien tuottajia, ja proteiinia on jo hyödynnetty biohajoavien selluloosapohjaisten droonien valmistuksessa!
Pihaneuliainen on tutkimuksen kohteena myös siksi, että se on levinnyt ihmisen mukana Euroopasta muille mantereille ja osoittautunut voimakkaaksi kilpailijaksi, joka saattaa vahingoittaa alkuperäistä ampiaislajistoa. Suomeen laji on mitä ilmeisimmin rantautunut omin voimin eikä ole vieraslaji, mutta jäämme joka tapauksessa mielenkiinnolla odottamaan miten laji tulee ilmaston lämmetessä Suomessa menestymään.
Suomen Luonnon uutinen, jossa myös vinkkejä neuliaisten tunnistamiseen:
https://suomenluonto.fi/uutiset/toimittaja-perusti-kukkaniityn-seuraavana-kesana-niitylta-loytyi-suomelle-uusi-ampiainen/
Englanninkielinen wikipedia-artikkeli on erittäin kattava tietopaketti:
https://en.wikipedia.org/wiki/European_paper_wasp
Teksti: Heikki Helanterä