Risteytyvät muurahaiset
Kesäisellä metsäpolulla nenään kantautuva muurahaishapon haju paljastaa, että muurahaiset ovat työssään lähistöllä. Puiden lomassa voi nähdä kekoja sekä niiden välille raivattuja polkuja, jotka jatkuvat ylös puunrunkoja kirvojen ja ravitsevan mesikasteen luo. Kekomuurahaiset saalistavat, ovat itse saaliita, levittävät kasvien siemeniä, auttavat ravinteiden kiertoa ja niin edespäin – ne ovat korvaamattomia metsän ekosysteemille.
Luokittelemista rakastava ihmisolento (mikäli tuntee muurahaisia) saattaa pohtia keon äärellä, onko puuhassa tupsukekomuurahainen, kaljukekomuurahainen, vaiko joku muu monista sukulaislajeista. Kekomuurahaisia on nimittäin moneen lähtöön. Tupsukekomuurahainen pärjää kylmässä, kaljukekomuurahainen puolestaan on sopeutunut lämpimään. Nämä lajit rakentavat useita toisiinsa yhteydessä olevia kekoja ja pärjäävät myös metsän sisäosissa. Sen sijaan punakekomuurahainen rakentaa vain yhden pesän, ja tarvitsee enemmän aurinkoa. Muurahaislajeja voikin tunnistaa toisistaan niiden elintapojen tai ulkonäön perusteella, mutta toisinaan jopa tutkija joutuu tenkkapoon eteen: löydetyt muurahaiset eivät sovi mihinkään aiemmin rajattuun lokeroon! Mitä se tarkoittaa?
Vasta hiljattain on alettu ymmärtää, että luonnossa tapahtuu paljon enemmän lähisukuisten eliölajien risteytymistä kuin aiemmin on kuviteltu. On uumoiltu, että myös kekomuurahaisilla eri lajit risteytyvät eli lisääntyvät keskenään, toisinaan runsaastikin, sekoittaen ihmisten määrittelemät lokerot. Mutta miten paljon risteytymistä oikeastaan tapahtuu ja millä tavoin se vaikuttaa luontomme monimuotoisuuteen? Tällaiset kysymykset mielessä tutkimme hiljattain liki 70 kekomuurahaispopulaatiota eri puolilta Suomea.
Aiemman tiedon valossa olimme erityisen kiinnostuneita tupsu- ja kaljukekomuurahaisen risteytymisestä niiden erilaisten ilmastosopeumien takia. Näitä risteymäpopulaatioita löytyikin runsaasti – vaikuttaa siltä, että Etelä-Suomi on oikea mosaiikki, jossa risteymäpopulaatiot vuorottelevat eri lajien risteytymättömien populaatioiden kanssa!
Entä mitä tekemistä näillä risteytyvillä muurahaisilla on luonnon monimuotoisuuden kanssa? Risteytymisestä voi olla luonnon eliöille monenlaisia seurauksia, mutta yksi niistä on, että lisääntymällä keskenään lajit voivat vaihtaa perimäainesta. Tämä tarkoittaa, että myös sopeumat voivat siirtyä lajilta toiselle: kylmään sopeutunut laji voi saada paremman lämmönsietokyvyn risteytymällä lämpimään sopeutuneen lajin kanssa. Kun tuoreen tutkimuksemme yhdistää aiempaan tietoon, saadaan viitteitä siitä, että risteymämuurahaiset saattavat vastaavasti pärjätä lämpenevän ilmaston kanssa paremmin kuin yleisin kekomuurahaislajimme, kylmään sopeutunut tupsukekomuurahainen.
Eliölajien risteytyminen on hyvin monimutkainen prosessi, eivätkä hyödyt välttämättä voita haittapuolia. On kuitenkin mahdollista, että risteytyminen saattaa auttaa kekomuurahaisia sopeutumaan paremmin esimerkiksi ilmastonmuutokseen. Hienoa, ettei muurahaisia voikaan lokeroida ja luokitella selkeästi! Tästä tarvitaan lisää tutkimusta!
Hiljattain julkaistu tieteellinen artikkelimme kekomuurahaisista täällä: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/mec.16992 ja englanninkielinen blogihaastattelu täällä: https://blog.myrmecologicalnews.org/2023/07/26/hybridisation-and-gene-flow-in-wood-ants/.
Ina Satokangas