Milloin voin törmätä kiiltomatoon?
Alkukesästä päiväkävelyllä toukkia juoksee teillä, keskikesällä naarat loistavat öisin houkutellakseen lentäviä koiraita, ja syksyllä taas toukat sykkivät iltaisin metsissä.
Kevät
Mikäli tapaat kiiltomatoja toukokuussa, kyse on useimmiten toukista. Kevät on kiiltomatojen vaellusaikaa. Toukokuussa isot toukat muuttuvat päiväaktiivisiksi ja lähtevät vaeltamaan kohti avoimia paikkoja. Yleisimmin ihmiset näkevä niitä poluilla, maanteillä ja jopa pitkospuilla. Tämä päivävaellus koituu usein niiden kohtaloksi, koska ne saattavat jäädä auton tai muun tiellä liikkuvan yliajamiksi.
Kesä
Naaraat aikuistuvat alkukesästä ja niiden loiste on kirkasta ja yhtäjaksoista vihreää valoa. Yleensä kiiltomadot aikuistuvat kesäkuun puolivälin tienoilla. Tänä vuonna aikuisia naaraita on kuitenkin nähty jo toukokuun lopulla. Näin aikaisin ei aikuisia kiiltomatoja ole ennen havaittu Suomessa! Naaraat loistavat keskiyöllä joka yö, kunnes saavat houkuteltua lentävän koiraan. Koiraita houkuttelevat naaraat hakeutuvat näkyville ja avoimille paikoille ja niitä voi tavata esim. rantakivikoista, kallioilta tai tienvarsilta. Yleisimmin ihmiset näkevät vihreää valoa loistavia naaraita juhannusyönä ei siksi, että niitä olisi enemmän silloin, vaan koska ihmiset ovat ulkona keskiyöllä. Lajin nimi onkin juhannusmato esim. eestiksi (jaaniuss) ja norjaksi (sankthansorm).
Syksy
Elokuusta lähtien tavattavat kiiltomadot ovat lähes varmasti toukkia. Toukatkin loistavat pimeän tultua, joten syksyllä vihreitä tuikkuja voi nähdä jo iltakymmeneltä. Toukat loistavat etenkin, jos joku niitä häiritsee. Niiden vihreä valo ei ole yhtä kirkasta kuin naaraiden, eivätkä ne loista yhtäjaksoisesti kuten naaraat. Toukkia voi kuitenkin olla kymmeniä aivan lähekkäin. Toukat loistavat varoittaakseen mahdollista vihollista siitä, että ovat pahanmakuisia ja myrkyllisiä. Toukkien varoitusvalon on havaittu tepsivän niin sammakoihin, hiiriin kuin lintuihinkin. Nämä ovat oppineet välttämään vihreitä tuikkuja. Kiiltomatojen lähisukulaisten, tulikärpästen myrkkyä on kerätty lääkinnällisiin tarkoituksiin, mikä on johtanut, joidenkin populaatioiden häviämiseen keräyspaikoilta. Lisäksi valoa aiheuttavaa reaktiota voidaan hyödyntää mm. syöpäsolujen havaitsemiseen.
Ovatko kiiltomadot hävinneet? Vai emmekö me vain ole ulkona öisin? Entä pihavalot?
Suurin syy kiiltomatojen paikalliseen häviämiseen on niiden elinympäristöjen tuhoutuminen rakentamisen yhteydessä. Maan muokkaamien voi tuhota kiiltomadot sekä niiden ravinnon, eli kotiloiden, elinmahdollisuudet. Myös erilaiset kotiloihin kohdistuvat myrkyt voivat hävittää niitä. Jos mökkipihassa ei enää loista kiiltomatoja, voi syynä olla liialliset ulkovalot. Kiiltomatonaaraan lisääntyminen edellyttää, että koiras löytää loistavan naaraan pimeässä. Valosaasteet, kuten pihavalot ja katuvalot vaikeuttavat parinlöytämistä; koiraat eivät erota naarasta tai voivat erehdyksessä lentää keinovalon luokse. Myöskään naaraat eivät ala loistamaan, jos on liian valoisaa. Tutkijat suosittelevatkin liiketunnistimella toimivia valoja.
Lyhyt elämän kuvaus
Kiiltomato (Lampyris noctiluca; Lampyridae) on kovakuoriainen, jonka sekä toukat että aikuiset naaraat loistavat vihreää valoa. Kiiltomadot elävät toukkana 3-4 vuotta ja syövät etanoita ja muita kotiloita, joten niitä tavataan yleisimmin kosteilla ja rehevillä paikoilla. Kuorelliset kotilot ovat niille sekä ravintoa että piilopaikka ja ne voivat myös kulkeutua kotiloiden selässä. Aikuiset naaraat muistuttavat toukkia, ja ovat siivettömiä. Helppo tapa erottaa aikuinen naaras toukasta on, että toukalla on sivuilla kellertäviä täpliä, naarailla ei. Siivelliset koiraat taas muistuttavat tavallisia kovakuoriaisia. Lajia voit tavata Keski-Etelä Suomessa yleisimmin Kokkola-Joensuu akselin eteläpuolella. Yksittäisiä havaintoja on pohjoisemmastakin kuten Pohjois-Pohjanmaalta.
Juhannusterveisin,
Arja Kaitala
Emerita professori, Oulun yliopisto