Pörriäisystävällisempiä kaupunkeja

Kuinka voimme palauttaa pölyttävät hyönteiset urbaaneihin elinympäristöihin

Kaupungit ovat monitahoisia alueita, jotka ovat elinympäristöinä pirstoutuneita ja joilla on yleensä vain vähän viheralueita. Yleisesti mitä urbaanimpi, eli kaupunkimaisempi alue on, sitä yksipuolisempi luonto siellä on. Viheralueet ovat yleensä tehokkaasti hoidettuja, ja pölyttävien hyönteisten on vaikea löytää ruokaa ja pesäpaikkoja. Viheralueet sijaitsevat epätasaisesti ja monet alueista ovat yksityisomistuksessa, mikä tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat hoitaa niitä mielensä mukaan. 

Pölyttäjäkato on puhututtanut viimeaikoina paljon ja EU kirjasi vuonna 2020 pölyttäjä aloitteeseen tavoitteiksi:

1. Parantaa tietoa pölyttäjäkadosta, sen syistä ja seurauksista
2. Torjua ja ratkaista pölyttäjäkadon syitä
3. Lisätä tietoisuutta, osallistaa yhteisöjä ja edistää yhteistyötä

 (EU Pollinators Initiative) 

Pölyttäjäkadosta puhuttaessa ihmisten huomio on erityisesti kiinnittynyt tarhamehiläisiin (Apis mellifera). Tarhamehiläinen on kuitenkin vain yksi laji, jota ihminen pitää hyötyeläimenä, eli kasvattaa. Tarhamehiläiset eivät ole uhanalaisia, vaikka nekin voivat kärsiä kemikaaleista ja muusta ihmisen toiminnasta. Ne eivät ole hyvä mallilaji, kun halutaan tutkia pölyttäjiä. Tarhamehiläiset myös vaikuttavat muihin pölyttäjiin kilpailemalla ravinnosta ja levittävällä tauteja. Pölyttäjiä on syytä miettiä laajemmin ekosysteemitasolla, eikä vain yhden lajin näkökulmasta. 

Muut pölyttäjät ovat erittäin monipuolinen ryhmä, johon kuuluu monia eri lajeja. Suuren yleisön tietoisuus näistä lajeista ja niiden merkityksestä on huonompaa. Esimerkiksi Brysselissä tavataan 210 eri “pörriäis-” eli mesipistiäislajia. Belgiassa lajeja on noin 400 ja Euroopassa yli 2 000. Maailman laajuisesti pörriäisiä löytyy jopa 20 000 lajia. “Tarhamehiläisten kasvattaminen pölyttäjien suojelemiseksi, on vähän sama asia kun kasvattaisi kanoja lintujen suojelemiseksi.” Voi siis sanoa, että olemme olleet huolissamme väärästä pölyttäjästä.

Kuinka kaupungeista sitten saataisiin parempia elinympäristöjä? 

Esimerkki-kaupunkina Utrecht Alankomaissa. Utrecht voitti “Pölyttäjäystävällisin kaupunki” -palkinnon vuonna 2020. Kaupunki ei ole käyttänyt hyönteistorjunta-aineita yli 25 vuoteen, se on kehittänyt innovaatioita lisäämään elinympäristöjä, ja muuttanut viheralueiden ylläpitoa pörriäisystävällisemmäksi. 

Utrechtin pölyttäjäystävälliset innovaatiot: 

• Bussipysäkit: pysäkkien katoille on istutettu maksaruohoja lisäämään ravintoa pölyttäjille. Katoilla on havaittu käyvän mehiläisiä ja kimalaisia. Tarkoitus on lisätä monipuolisemmin muita kasvilajeja, jotta ne huokuttelisivat myös muita hyönteisiä. Bussipysäkit eivät kata suurta pinta-alaa, eivätkä siten yksinään pysty pelastamaan pölyttäjiä. Ne toimivatkin ennemmin herättämällä ihmisiä huomaamaan pölyttäjät ja innostamaan heitä hankkimaan omia viherkattoja.
• Mainostaulut: mainostaulun pylvääseen on laitettu hyönteishotelleja pölyttäjille pesäpaikoiksi. Tämäkään ei yksinään pelasta pörriäisiä, mutta myös muistuttaa ihmisiä niiden olemassa olosta ja tarpeista.
• Seinät: tiiliseinään on jätetty rakoja mullalle ja kasveille, ja siihen on istutettu kukkivia kasveja. Kukat tarjoavat pölyttäjille ruokaa, ja raot toimivat myös pesäpaikkoina maassapesiville hyönteisille, joita on noin 80% villipörriäisistä. Lisäksi kasviseinä estää seinän töhrimisen graffiteilla.
• Moottoritie: moottoritien päälle on rakennettu kattopuisto, jonne on istutettu kukkivia kasveja.
• Tulevaisuudessa: rakennuksiin voi lisätä viherseiniä ja kattoja, ja istuttaa puita parvekkeille ja katoille, jotta biodiversiteettiä saadaan lisättyä rakennetuilla alueilla. Pesäpaikkoja voidaan lisätä joka puolelle taloa. Utrechtissa on rakenteilla tällainen talo, joka toivottavasti innostaa ihmisiä rakentamaan vastaavia enemmänkin.

Kaikissa näissä istutuksissa on tärkeää käyttää paikallisia kasvilajeja, sillä monet villipörriäislajit ovat erikoistuneet käyttämään juuri tiettyjä kasveja. 

Kaupunkien viheralueiden ylläpidolla on tärkeä rooli pölyttäjien hyvinvointiin. Olisi hyvä jättää noin 15-30% kukkivista niityistä leikkaamatta, jotta kasvit ehtivät kukkia ja siementää. Osa kasveista tarvitsee useamman vuoden kasvamiseen, ennen kuin ne kukkivat. Viheralueilla olisi hyvä leikata nurmikkoa harvemmin, ja antaa esimerkiksi voikukkien kukkia, sillä ne ovat erittäin tärkeitä ravinnonlähteitä pölyttäjille. 

Ravinnon lisäksi pölyttäjät tarvitsevat pesäpaikkoja. Kaupunkeihinkin olisi tärkeä jättää tai asettaa kuollutta puuta ja avoimia maa-alueita, joissa multa tai hiekka on paljaana. Nämä ovat haastavia, sillä ihmisten mielestä ne monesti näyttävät epäsiisteiltä tai keskeneräisiltä. Siksi asukkaiden tietämyksen lisääminen näiden merkityksestä on todella tärkeää. 

Tämä blogi perustuu EUROPARC webinaariin, joka on katsottavissa (englanniksi) täältä: ”Creating bee-friendly cities: How can we bring pollinators back to our urban areas?” – EUROPARC Federation

Webinaari on osa LIFE UrbanGreeningPlans -projektia.

Puhujina olivat: 

• Etienne Aulotte, Environnement Brussels,  Luonto & Maatalous osaston johtaja
• Professori Nicolas J. Vereecken, Université libre de Bruxelles
• Gitty Korsuize, kaupunkiekologi Utrechtin kunnasta

Blogin kirjoitti suomeksi Anna Antinoja