Tuntematon tuikemato

Moni meistä tuntee kiiltomadon, jonka naaraat hohtavat vihreää valoa kesäöisin. Harvempi kuitenkaan on törmännyt kiiltomadon vaatimattomampaan serkkuun, tuikematoon, jota myöskin tavataan Suomessa. Usein sanotaan, että tuikemato olisi harvinainen, mutta tarkkaa tietoa sen esiintymisestä ei ole. Olen itse nähnyt tuikematoja muutaman kerran, aina sattumalta: kiven alla etsiessäni siiroja, vanhan kannon kupeessa istuttaessani kasveja ja kerran kipittämässä keskellä tietä. Voi olla, ettei tuikematoa vain huomata yhtä helposti kuin kirkkaasti loistavaa kiiltomatoa. 

Kuten kiiltomato (Lampyris noctiluca), myös tuikemato (Phosphaenus hemipterus) on kiiltomatoihin kuuluva kovakuoriainen. Tästä huolimatta tuikemato ei juurikaan loista, ellei sitä häiritä: kyseessä on siis pimeä kiiltomato! Valon sijaan tuikemato hyödyntää feromoneja kumppanin löytämiseen. Molemmat sukupuolet ovat siivettömiä, ja koiras voi kipittää pitkiä matkoja feromoneja erittävän naaraan luokse.  

Kiiltomato on täysin pimeästä riippuvainen, sillä koiras lentää naaraan luokse, ja liian valoisalla naaraan valo ei erotu. Tuikemato on sitä vastoin päiväaktiivinen, sillä sen hajuaisti toimii valosta riippumatta. On esitetty, että kaikkien kiiltomatojen kantamuoto olisi alun perin hyödyntänyt feromoneja kumppanin löytämiseen, ja valosignaali olisi kehittynyt vasta myöhemmin. 

Tuikemadon toukka on peto, mutta siinä missä kiiltomadon toukat suosivat kotiloita, tuikemato on erikoistunut kastematojen saalistamiseen. Aikuiset tuikemadot, kuten kiiltomadot, eivät todennäköisesti syö ollenkaan. Aikuinen tuikemato on suhteellisen helppo tunnistaa, etenkin siksi että se saattaa hohtaa himmeää valoa sitä ärsyttäessä. Tuikemadot ovat myös kiiltomatoja pienempiä, mutta niillä on suhteessa isommat tuntosarvet. Aikuisen tuikemadon selästä pystyy myös erottamaan siipien pienet surkastumat. 

Tuikemadon toukka muistuttaa kovasti kiiltomadon vastaavaa, sillä erotuksella että se on hiukan tummempi väriltään eikä sen selkää reunusta kiiltomadon toukalle tunnusomaisia oranssinkeltaisia täpliä. Tuikemadon toukan voi myös sekoittaa kiiltomatonaaraaseen, mutta siinä missä kiiltomadolla on yksi selkeä keskiharjanne, tuikemadolla on kaksi. Aikuisella kiiltomatonaaraalla on myös huomattavasti pidemmät tuntosarvet kuin tuikemadon toukalla. 

Ensimmäisen kerran kun löysin tuikemadon toukan, olin hyvin hämmentynyt, sillä se näytti mielestäni kovasti täplättömältä kiiltomadon toukalta. Silloin en ollut vielä edes kuullutkaan tuikemadosta, joten vaati jonkin verran selvittelyä ja googlausta ennen kuin tajusin, mitä oikein olin löytänyt. Nykyään osaan erotella lajit toisistaan, mutta ellen tutkisi kiiltomatoja työkseni, en varmaan edelleenkään tietäisi koko lajin olemassaolosta.

Vaatimaton tuikemato jää usein räväkämmän serkkunsa varjoon, ja sen elintapoja on tutkittu yllättävän vähän. Monella tapaa tuikemato on siis edelleen tuntematon. 

Täällä voi vertailla kiiltomadon ja tuikemadon koiraiden kokoa: https://www.glowworms.org.uk/phosphaenus/index.htm?1 

Kirjoittanut Christina Elgert