Valopilkkuja tutkijan työssä
Aurélien Boulezilla on loistava kesätyö väitöskirjatutkimuksen parissa. Belgiassa maisteriksi valmistunut biologi selvittää yöllisen keinovalon, valosaasteen, vaikutusta kiiltomadon toukkiin niiden eri kehitysvaiheissa.
Aurélien on aiemmin tutkinut valosaasteen vaikutusta aikuisten kiiltomatonaaraiden käyttäytymiseen ja liikkumiseen. Lammin biologisen aseman maastosta aidattiin 5×5 neliömetrin koekenttiä, joiden pohjalla oli sekä matalaa ruohikkoa että korkeampaa kasvillisuutta. Tutkimusareenan toinen pääty valaistiin LED-valolla. Naaraat sijoitettiin valaistuun päähän, ja niiden loistoa ja liikkeitä seurattiin kymmenen yön ajan. Tutkimusaikana naaraat eivät siirtyneet kauemmas valosta, mutta ne karttoivat sitä hakeutumalla kasvillisuuden suojaan hämärään. Keinovalossa ne myös loistivat lyhyempiä aikoja ja harvempina öinä. Lentävien koiraiden olisi luonnossa haastavaa löytää tällaisia naaraita. Jokainen loistettu yö ilman koirasta ja parittelua rasittaa naarasta ja vähentää munamäärää. Muninnan jälkeen naaras kuolee.
Tutkimuksen mukaan kiiltomatonaaraat eivät ole sopeutuneet lisättyyn keinovaloon, mikä haittaa lajin lisääntymistä. Tulos oli jälleen yksi todiste valosaasteen aiheuttamista ongelmista luonnossa.
Paraikaa Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla, ulkona katoksen alla on rivissä kymmenkunta kiiltomatojen kasvatuslaatikkoa. Niissä asustaa yhteensä noin 60 toukkaa multa- ja karikepohjalla. Suojapaikaksi per laatikko on tarjolla pari isoa sinisimpukankuorta ja ravinnoksi kotiloita. Kotilot ja etanat ja toissijaisesti lierot ovat kiiltomadon perusravintoa. Toukkavaiheen lopussa kiiltomadot eivät enää syö. Aurélien on innoissaan uudesta havainnosta: Toukat ovat siirtäneet ruokapalan simpukankuoren alle suojaan yhteistä ateriointia varten.
Toukkavaihe kestää luonnossa kahdesta neljään vuotta. Huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa toukat lähtevät päiväsaikaan vaeltamaan, etsimään koteloitumispaikkaa. Kotelovaihe on toukka-aikaan verrattuna lyhyt, vain noin kymmenen vuorokautta. Aikuistuvalla naaraalla koteloitumispaikan valinta on erityisen tärkeä, sillä koteloitumispaikan tienoilla se myös loistaa, parittelee ja munii. Läheltä pitää löytyä pienille toukille kotiloita ravinnoksi ja piilopaikaksi.
Alun perin Aurélien kiinnostui kiiltomadoista nähtyään Raaseporissa loppukesällä niiden varoitusvaloin loistavia toukkia. Tvärminnessä tutkimuskohteena on nyt etenkin koirastoukkien käyttäytyminen.
Teksti: Iiris Kalliola